Yhdeksän viikkoa

Pentujen elämässä on tärkeää edelleen nukkuminen, syöminen ja riehuminen. Kun leikit toden teolla alkaa niin vauhtia ei puutu. Ihmisten onkin hyvä silloin olla paikoillaan, sillä nämä vauhti veijarit ovat niin nopeita käännöksissä, että voivat tulla tallotuksi, jos ei osaa varoa. Kilikellot kaulassa kuitenkin auttavat läsnäolijoita tietämään, että pennut ovat liikkeellä. Ulkoilu on tullut tutuksi ja siellä seurataankin isompia koira jo melko kauas. Myrsky tuulen jälkeen on pihalla jännittäviä risuja ja oksia, joita on myös mukava purra. Menneellä viikolla pennut saivat myös tutustua toisiin koiriin. Meillä oli kaksi villakoiraa hoidossa alkuviikon ja pennut pääsivät myös kyläilemään paikassa, missä oli lapinkoira. Alku jännityksen mentyä ohi luonnistui yhteiselo villakoirien kanssa mainiosti. Lapinkoiran kanssa ystävystyttiin hetkessä. Pesulla käynti onnistui hienosti ja samalla reissulla tutustuttiin jo toistamiseen saunomiseen… ja se oli mukavaa kun on lämmin ja emokin on mukana. Portaat ovat myös alkaneet kiinnostaa. Kun joku menne yläkertaan haluta kiivetä perässä, mutta se on kuitenkin vielä liian vaarallista touhuta, joten portaisiin on jouduttu laittamaan este, jotta sinne ei eksytä yksin. Pennut alkavat pian olla valmiita lähtemään uusiin koteihin ja kohti uusia seikkailuja. Mirukin jo hyvin luottavaisesti makoilee ja ei enää joka vinkaisuun säntää. Pentujen neljäs madotuskin tehtiin, tosin muutama päivä 8 viikon jälkeen. Seuraava madotus onkin sitten 10 viikon ikäisenä. (viime viikolla hajosi tietokone ja sinne jäi kuvia sekä videoita, joita lisään myöhemmin kun saadaan ne sieltä pois )